Suomessa on tarjolla lukuisa määrä upeita ja erinomaisia leivonnaisia. Jo pikkupoikana vierailin säännöllisesti kadun toisella puolella sijainneessa leipomossa, jopa niin säännöllisesti, että minulle oli "oma hinnasto" myymälässä. Lapsuuden muistot äidin mökillä leipomista korvapuusteista ovat jalostuneet varsin systemaattiseen tapaan tutustua erilaisiin korvapuusteihin ympäri Suomen.

Ajoittain on tuntunut siltä, että korvapuusti on jäänyt taka-alalle juhlavien kakkujen, leivosten, kuppikakkujen ja macaronsien viedessä maistelijan huomion. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monin paikoin markettien paistopisteistä korvapuusti on "kadonnut" ja perinneherkku löytyy "vain" pussipuustina tai pakasteena.

Lähes päivittäinen kulinaristinen harrastukseni korvapuustien ja muiden leivottujen herkkujen parissa innostaa minua jakamaan saamaani peukalotuntumaa aiheesta. Suurimmaksi herkuksi ja rakkaimmaksi sekä kaikkien näiden vuosien lukuisien eri tuotteiden maistelujen jälkeen pitkäaikaisimmaksi seuralaisekseni kylmän maidon, kaakaon ja kahvin kera on "jäänyt" korvapuusti.

Korvapuusti, tuo kaikille tuttu, muistoja herättävä ja kansallista yhtenäisyyttäkin lisäävä yksinkertaiselta vaikuttava perinteinen tuote ansaitsee tulla nostetuksi jalustalle.