Kansallinen korvapuustipäivä

Puustipäivä on joka päivä, mutta Kansallista korvapuustipäivää on vietetty Suomessa vuodesta 2006 lähtien. Tapa on lainattu Ruotsista, jossa Hembakningsrådet (Kotileivontaneuvosto) järjesti Kanelbullens dag -päivän ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Tavoitteena oli ja on ylläpitää sekä elvyttää leivontaperinnettä ja toki edistää pullan myyntiä. Kotileivontaneuvoston taustalla kun häärivät korvapuustin raaka-aineita tuottavat yritykset.

Suomessa Kansallinen korvapuustipäivä lisää kansallisherkun tunnettavuutta ja päivää juhlistetaan monin tavoin. Eri leipomot valmistavat lukuisia erityispuusteja päivän kunniaksi ja monia puusteihin liittyviä kampanjoita sekä kilpailuja järjestetään päivän lähettyvillä. Myös Puustipoika juhlistaa päivää!

Korvapuusti lienee saapunut eri lähteistä riippuen Suomeen Saksasta joko Ruotsin tai Venäjän kautta. Korvapuustilla tiedetään olevan ainakin 160 vuotinen historia. Jo 1800-luvun lopulla vehnästä leivotut herkut esiintyivät juhlissa harvinaisina herkkuina. Raaka-aineet olivat monilta osin kalliita tuontituotteita, joten rajoitteita alkuaikoina korvapuustin kehittämiselle oli mitä suurimmassa määrin. Hiiva aiheutti päänvaivaa, sillä viinanpoltosta ja panimoista jäänyttä hiivaa käytettiin 1800-luvulla leivonnassa yleisesti. Leipureille leivontaan sopivan, kuohkeamman taikinan aikansaavan, leivinhiivan kehittämiselle oli tarvetta, mikä teknisten innovaatioiden kanssa johti leivinhiivan kehittämiseen 1850-luvulla. Kaneli vanhan maailman mausteena oli tuttu Ruotsin hovissa juhlakäytössä jo 1500-luvulla.

Dosentti Ilkka Mäkisen mukaan korvapuustin vehnäleivonnaisen nimi (örfil) on voitu jäljittää 1850-luvulle Porvoon seudulle, suomenkielinen nimi ilmestyi vasta 1880-luvulla. Porvoo sijaitsi tuolloin Pietarin ja Helsingin vilkkaan maantien varrella. Porvoon ja Helsingin suosio venäläisen aristokratian keskuudessa lisäsi vaikutteiden leviämistä Venäjältä Suomeen. Mäkisen mukaan korvapuustin toi Suomeen Lars Henrik Astenius, joka vuonna 1846 saatuaan kisällinkirjansa, palasi Porvooseen hoitamaan äitinsä hotellia. Pietarissa ollessaan hän oppi monia leipomotaidon uutuuksia, joita hänen mestarinsa Tobias Branger välitti eri puolilta Eurooppaa.

Ruotsalaisen kanelipullan/kanelikierteen alkuaika on 1920-luvulla sotavuosien sääntelyn ja raaka-aineiden (sokeri, voi, vehnäjauho ja mausteet) säännöstelyn helpottuessa. Kanelipullat olivat kahvilatuotteita, joista ajatus levisi hiljalleen kotitalouksiin. Kotileipurien paraneva taloudellinen tilanne sekä raaka-aineiden ja uunien kehittyminen mahdollisti pullien leipomisen helpommin kotona. Tämä johti kotileipurien käsissä uusiin innovaatioihin ja pullat alkoivat saada uudenlaisia muotoja.

Korvapuustit yleistyivät Suomessa vasta toisen maailman sodan jälkeen, jolloin raaka-aineiden hinta halpeni sotavuosien sääntelyn (esim. sokeri oli ensimmäinen säännellyistä elintarvikkeista, sen sääntely loppui kokonaan vasta 1954) ja paremman saatavuuden takia.

Ruokaperinteen tutkija Merja Sillanpään mukaan myös sokeritehtaiden lisääntyminen 1900-luvun alkupuolella ja suomalaisen vehnän jalostaminen leivontaominaisuuksiltaan paremmaksi 1950-luvulla mahdollistivat vaativammat vehnäleivonnaiset, jotka aiemmin oli tehty tuontivehnästä. Korvapuustit ovat siis olleet kotitalouksien kahvihetkien herkku toisen maailman sodan jälkeen Suomessa, aikapojan ikäinen korvapulla siis!

Korvapuustin nimestä kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen esittää muutaman veikkauksen:

- Korvapuusti on saanut kenties nimensä 1850-luvulla suositun näytelmän "Örfilarne" mukaan, tuolloin  moni ruokalaji nimettiin pinnalla olleen julkisuusilmiön mukaan.

- Kyseessä voi olla sekaannus ruotsinkielisten sanojen "giffel" (vehnä)sarvi ranskan sanaan "gifle" kivulias korvapuusti... Mistähän Pågenin gifflarit ovatkaan saaneet nimensä...

- Franzbrötchen-leivonnainen Saksan Hampurista valmistetaan hyvin samalla tavalla kuin suomalainen korvapuusti, mutta se painetaan vielä ennen uuniin menoa kämmenellä litteämmäksi, ikäänkuin annetaan lempeä korvapuusti. Päälle ei myöskään ripotella raesokeria. Kyseisen leivonnaisen syntyajankohdaksi on arveltu 1800-luvun alkua, jolloin ranskalaiset miehittivät Hampuria useita vuosia.